Tekniikat

Meditaatio on buddhalaisen elämäntavan peruskivi. Munkit käyttävät huikean ajan elämästään mietiskelyyn, ja buddhalaisilla luostareilla on tiukka vaate-ja hiussäädös.

Yleisin meditaatioasento on lootusasento, jossa meditoiva henkilö istuu maalla tai lattialla jalat ristissä, kädet asetettuina polvien päälle. Usein kuvataiteessa käytetään Siddharta Gautaman, buddhalaisuuden kehittäjän "jumalakuvaa", jossa henkilö pitää käsiään ilmassa muodostaen samalla etusormellaan ja peukalollaan o-muodon. Käsien kämmenpuoli on suunnattu näkyville.
   Vain miespuoliset henkilöt saavat liittyä Aasiassa buddhalaiskeskeisiin luostareihin, ja heidän tulee pukeutua päivittäin tyypillisesti oranssiin toogaan sekä pitää päänsä kaljuina. Buddhalainen meditaatio koostuu kahdesta osasta; sanskritiksi Samathasta ja Vipassanasta, tiibetiksi Shinesta ja Ihagtongista.

Samatha / Shine

Ensimmäisessä askeleessa tullaan tietoiseksi omasta hengityksestä ja keskitytään Gautaman buddha-hahmoon. Onnistunut keskittymisen pitäminen meditaatioharjoituksissa näkyy maltin edistyksenä myös jokapäiväisessä elämässä, että toimii perustana tuleville pidemmille ja henkisesti vaativimmille harjoituksille.

Vipassana / Ihagtong

Toisessa osassa meditaatiolla ei ole hahmoa, ja se tähtää mielen luonnon käsittelyyn. Ollessa tietoinen ilman tietoisuuden kohdetta ymmärrys ja astetta syvällisempi katsomus ilmaantuvat spontaanisti.